Oppimisen uudet polut

Tänä vuonna olen oppinut paljon uusia asioita. Kyllä, opettajakin voi kehittyä ja poiketa totutuilta poluilta aivan uusiin ympäristöihin!

Ilmoitus sähköisten ylioppilaskirjoitusten tulosta lukioihin on saanut itse kunkin miettimään omaa ja oppilaidensa TVT-osaamista. Netissä ollaan kovasti väännetty siitä kumpi tulee ensin YO-kirjoitukset vai lukion OPS, tekniikka vai pedagogiikka, muna vai kana? Entä ymmärretäänkö didaktiikan ja pedagogiikan eroa? Potaato poteito…🙂

Kun olin itse yläasteella (joskus 80-luvun lopussa), opiskelimme ATK:ssa ohjelmaa nimeltä WP (Word Perfect). Sittemmin tulivat Word, Excel ja PowerPoint. Vieläkö kaksikymmentä vuotta myöhemmin opetellaan tekstinkäsittelyn muotoiluja ja taulukkolaskennan kaavoja? Kyllä vain…

Uutta ajatteluakin on ilmassa. On nimittäin, ihmiset hyvät, tällainen kuin “kokeilukulttuuri”.🙂 Periaatteena on kokeilla jotain uutta ja jakaa kokemuksia. Jos juttu toimii, siitä voi tulla osa toimintakulttuuria. Jos juttu ei toimi, kannattaa sekin jakaa. Toiset näkevät silloin, että ei kannata vaivautua. Kokeilukulttuurissa mennään luovuus ja yhteisöllisyys edellä!

Lukiossamme on kokeiltu iPad-laitteita oppimiseen ja opetukseen. Toimintakulttuuria on haettu kokeilemalla itse ja liittymällä alan verkostoihin. Lausahdus “There’s an app for that!” on huomattu paikkansa pitäväksi. Sovelluskaupasta löytyy ohjelmia lähes mihin tahansa. Appsin lataaminen kestää muutaman sekunnin, käyttöönotto muutaman minuutin. Mahdollisuuksien ymmärtäminen ja toimintakulttuurin muuttaminen vievät taas aikaa hieman enemmän…

Verkostoitumisessa tärkeimmässä roolissa on ollut sosiaalinen media. Yksin tekeminen ei vaan enää riitä. Tilalle ovat tulleet henkilökohtainen oppimisverkosto ja yhteisöllinen tiedonrakentelu. Oppimisella on ollut aina sosiaalinen puoli, asiat opitaan merkityksellisissä suhteissa. Velvollisuutta ja pakkoa paremmin motivoi leikki ja yhteenkuuluvuus. UU, IIHHANA YHTEISÖLLISYYS!

Mediamaailmassa tapahtuu: lehdet siirtyvät tabloid-kokoon, jotkut asettavat maksumuureja nettipalveluihinsa. Kun kuka tahansa voi pitää ilmaiseksi blogia, ladata videoita nettiin, seurata ihmisten ajatustenvaihtoa ja koota omat uutisensa, mihin tarvitaan perinteistä mediaa?

Oppikirjatkin ovat tulleet jos ei nyt tiensä päähän niin ainakin risteykseen. Copyright, Creative Commons vai avoin julkaisu? Jatkossa opettajat valitsevat oppimateriaalinsa sen perusteella, voivatko he muokata, soveltaa ja jakaa niitä. Passiivinen tiedon vastaanottaminen ja kuluttaminen eivät tuota syvää oppimista. Digitaalisen median avulla sisällön tuottaminen ja kokemusten jakaminen on onneksi tullut entistä vaivattomammaksi.

Koulu ei voi olla saari yhteiskunnassa. Opettajan roolin muutoksesta on puhuttu pitkään, mutta saavatko täydennyskoulutus ja VESOt sen aikaan? Viime aikoina esillä ovat olleet käsitteet elinikäinen oppiminen ja vertaisoppiminen. Onpa kantautunut huhuja, että joissakin kouluissa oppilaat ovat opettaneet opettajille TVT:n saloja! O tempora o mores!

Mutta toisaalta, kun opitaan, onko väliä sillä kuka opettaa ja kuka oppii? Kysehän on vain ihmisten välisistä suhteista ja heille merkityksellisistä asioista. Monet oppilaat ovat eteviä käyttämään nykyajan teknisiä vimpaimia. Älypuhelimet, tabletit ja miniläppärit ottavat langattomasti yhteyden tietoverkkojen maailmaan. Kenties näemme tulevaisuudessa meilläkin ns. itseohjautuvia oppimisympäristöjä (SOLE, Self-Organizing Learning Environments), joista Sugata Mitra sai maailman ensimmäisen TED-palkintonsa, miljoona dollaria.

Oppimisen arviointi ohjaa oppimista. Ylioppilaskirjoitukset ovat 160 vuotta vanha perinne. Minkälainen oppimiskäsitys oli tuolloin vallalla? Onko perusteltua jatkaa samalla linjalla? Tietojen muistamisen sijaan koetta ollaan muuttamassa enemmän soveltavampaan ja luovempaan suuntaan. Eri oppiaineissa muutos näyttäytyy erilailla. TVT:llä kirjoitukset tuodaan tähän päivään.

Tulevaisuudessa arviointi pystytään toivottavasti liittämään entistä paremmin nykyhetkeen, jolloin kenenkään ei tarvitse huolehtia etukäteen onnistuuko kerralla tai tuntea jälkikäteen pettymystä tai paremmuutta saavutuksistaan. Oppimisen ja arvioinnin on pohjauduttava ihmiskuvaan, jossa kenellä tahansa on hyvä olla. Flow saavutetaan vain olemalla läsnä ja tekemällä itselle ja yhteisölle merkityksellisiä asioita.

Kriittistä ajattelua tarvitaan: Tarkoitus EI pyhitä keinoja. Tavoitteiden ja toiminnan on oltava linjassa tämän hetken kanssa. Oppia ikä kaikki!

You can’t live in the future, nor in the past, but you can miss the present!

Tommi Viljakainen

Linkit:

Sitra: Kokeilukulttuuri
Sugata Mitra: Build a School in the Cloud

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s