Systeemiajattelu koulussa

Russell Ackoffin mukaan ongelmat ovat aina universaaleja. Ne eivät kuulu millekään tieteenalalle. Itse asiassa todellisuus koostuu vain ongelmista tai oikeastaan ongelmia ei edes ole.

– – – 

Ongelmiin puuttuminen (suoraan) luo todennäköisesti (vain) uusia ongelmia, sen sijaan systeemin muuttamisella voidaan vaikuttaa (epäsuorasti) tilanteeseen niin, että ongelmaa ei (enää) synny. 

– – – 

Mitä annettavaa systeemiajattelulla on koululle? Russell Ackoff kertoo esimerkin, jossa kaikista erimerkkisistä autoista otetaan paras moottori, paras vaihteisto, paras akku jne. Lopuksi parhaat osat yhdistetään, ja mitä saadaan? Ei edes toimivaa autoa. Miksi? Osat eivät sovi yhteen. Toinen ajatus autoista: mikään osa ei liiku itsestään, mutta yhdistettynä auto liikkuu. Auton liikkuminen on siis systeemin ominaisuus. 

– – – 

Arkkitehdit painivat systeemiajattelun haasteiden kanssa päivittäin. Osia ei kannata muuttaa, jos samalla kokonaisuus muuttuu huonompaan suuntaan. Voit tehdä tuhat asiaa paremmin, mutta jos ne ovat vääriä asioita, epäonnistuminen yhdenkin oikean asian kanssa voi olla arvokkaampaa. “Laadun” parantaminen osien tasolla on vain silmänlumetta, jos kokonaisvaikutusta, laatua systeemin tasolla ei oteta huomioon. 

– – – 

Kuinka systeemiajattelua sitten sovelletaan koulussa? Ei keskittymällä osiin vaan niiden väliseen vuorovaikutukseen. Vaikka valitsisimme Suomen parhaat innovaatiot liittyen pedagogiikkaan, didaktiikkaan, opetukseen, oppimiseen, motivaatioon, itseohjautuvuuteen, yhteistoiminnallisuuteen, osallisuuteen, oppimateriaaleihin, oppimisympäristöihin, palautteeseen tai arviointiin, emme välttämättä saisi edes toimivaa koulua. Osien on keskusteltava toistensa kanssa. Muutama esimerkki: hyvyydet ja vahvuudet on saatava palautejärjestelmiin, yksilöllinen oppiminen on löydyttävä oppimateriaaleista, itseohjautuvuus on otettava huomioon oppimisympäristöissä, palautteen on koskettava myös yhteistoimintaa jne.

– – – 

Systeemiajattelulla alamme nähdä yhteyksiä siellä, missä niitä ei aikaisemmin oletettu olevan. Kokonaisuuden edistämiseksi onkin löydettävä hieman erikoisia “vipuvarsia”. 

– – – 

Yksi nyrkkisääntö ainakin itselleni on ollut, että jos teet hyvää yhteisölle, sinun ei tarvitse kysellä lupia. Toki hyviin tapoihin ja kohteliaisuuteen kuuluu, että asiat tehdään yhdessä, vähintään kahdestaan. Tärkeätä onkin, että hyvät jutut ja onnistumiset jaetaan. Tämä takaa jatkuvuuden ja kasvun oikeaan suuntaan. Myös hankintoja voidaan tehdä periaatteella osista kokonaisuuteen. Aina ei tarvitse odottaa, että tukea tippuu taivaalta. Sen sijaan yhteinen hyvä heijastuu myös omaan toimintaan.

– – –  

Löytyisikö systeemiajattelulla sitten malli tai toimintaperiaatteita, joiden mukaan Suomen koululaitos kukoistaisi? Osaa ei kannata muuttaa, jos kokonaisuus siitä kärsii. Oli osa sitten mikä tahansa, kannattaa kiinnittää huomiota sen vuorovaikutusuhteisiin muiden osien kanssa ja siihen toteutuuko hyvä kokonaisuuden tasolla. Mitkä ovat niitä systeemitason ominaisuuksia (luokassa, koulussa, kaupungissa, Suomessa, maailmalla), joiden takia osat olisivat valmiita muuttumaan? 

– – – 

Lopuksi huomio ilmiöihin. Miksi nykyään puhutaan enemmän ilmiölähtöisyydestä kuin ongelmalähtöisyydestä? Ongelmalähtöisyydessä hakeudutaan herkästi yhden (tai enintään kahden) tieteenalan pariin etsimään vastauksia. Ilmiölähtöisyys puolestaan viittaa kokonaisuuteen (/systeemiin), jonka ominaisuus ilmiö on. Se herättää luonnostaan kysymyksiä!

– – – 

Systems Thinking Speech by Dr. Russell Ackoff

https://youtu.be/EbLh7rZ3rhU

2 thoughts on “Systeemiajattelu koulussa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s