Mistä kiusaamisessa kiikastaa?

Teen uskaliaan hypoteesin: kiusaaminen johtuu kiusaajan ja hänen “kaverinsa” vuorovaikutuksen laadun heikkoudesta. 
– – – 

Usein kiusaaja kiusaa, koska hänellä on yleisöä. Toisin kuin usein esitetään, nämä “kaverit” eivät kuitenkaan (välttämättä) nauti tilanteesta. Miksi he sitten seuraavat tapahtumia? 

– – –

Voisiko kyse olla tietynlaisesta “panttivankitilanteesta”? Kiusaaja näyttää teoillaan “kavereilleen”, että näin sinulle käy, jos jätät minut. Kiusaaja siis pitää “kavereitaan” varpaillaan kiusatun joutuessa (primitiivisen?) vuorovaikutuksen välikappaleeksi. 

– – – 

Miten kiusaamista sitten saataisiin vähennettyä? Kyse on ns. viheliäisestä ongelmasta (“wicked problem”), johon ei varmaan helppoa ratkaisua löydykään. 

– – – 

Ehkä voimme aloittaa ns. kömpelöstä ratkaisusta (ks. “Clumsy Solutions for a Complex World” / Marco Verweij, ja “Wicked Problems & Clumsy Solutions” / Keith Grint). 

– – – 

Kiusaajan ja hänen “kaverinsa” vuorovaikutus on saatava keskiöön. Samalla on varmistettava, ettei kenenkään, kiusaajankaan, tarvitse menettää kasvojaan. Tärkeintä on, että vuorovaikutuksen laatu paranee ja asianosaisten inhimilliset tarpeet otetaan paremmin huomioon. 

– – – 

Kiusaamisessa on paljon tunteita pelissä. Siihen liittyy mm. häpeää, pelkoa, vihaa ja ahdistusta. Myös kiusaamisesta keskustelu voi olla tunteita herättävää: haetaan kostoa, osoitetaan syyllisiä, kovennetaan rangaistuksia jne. 

– – – 

Jos hyväksymme sen, että oikeasti kiusaaminen on viheliäinen ongelma, olemme ehkä valmiita kokeilemaan kömpelöä(kin?) ratkaisua, jossa kaikkia osapuolia voidaan (ainakin yrittää) ymmärtää. 

– – – 

Vaikka emme tiedä, miten seuraavat askeleet otetaan ja kuinka lopulta käy, voimme ainakin luottaa siihen, että jatkossa olemme (yhdessä!) fiksumpia kuin matkamme alussa. 

Advertisements

Virheellinen vastakkainasettelu: neutraali vai erityinen?

Tasa-arvo on mielenkiintoinen teema, varsinkin Suomessa, ja varsinkin aikana, jona elämme. 

– – – 

Tämän vuoden alusta lähtien jokaisella oppilaitoksella on oltava tasa-arvosuunnitelma. Meilläkin sellainen tehtiin. Oppilailta kysyttiin mielipidettä asiaan Tasa-arvo on taitolaji -oppaan mallin mukaan. 

– – – 

Tasa-arvo-oppaassa pääpaino on sukupuolitietoisessa suhtautumisessa. Stereotyyppisistä käyttäytymismalleista tullaan tietoiseksi, ja toimintaa kehitetään avoimempaan suuntaan, jolloin yksilöillä on paremmat mahdollisuudet omiin valintoihin. 

– – – 

Median keskusteluissa tasa-arvoon liittyvät käsitteet usein asetetaan vastakkain: feminismi ja miesten tasa-arvo; sukupuolineutraalius ja -erityisyys. Voidaanko nämä kuitenkin nähdä muuten kuin toistensa vastavoimina? 

– – – 

Kaikki eivät halua nähdä maailmaansa sukupuolineutraalina. Toisaalta voidaan kysyä, mihin tarvitaan, 2010-luvulla, nais- tai mieserityisiä tuotteita, ryhmiä tms., joilla ei itsessään ole mitään tekemistä (fyysisen) sukupuolen kanssa? 

– – – 

Kaikki eivät myöskään halua olla feministejä, vaikka sen niminen kirja 9-luokkalaisille jaettiinkin. Miesten tasa-arvoa on alettu ajamaan ihan omana asianaan. Ehkä osasyinä voivat olla mm. selvästi lyhyempi elinajanodote, varusmiespalvelus ja vanhemmuuteen liittyvät oikeudet. 

– – – 

Uskon, että erilaisuuksista huolimatta nämä suuntaukset voivat löytää toisensa ja yhteinen keskustelu voi edistää tasa-arvoa kaikkien parhaaksi. 

– – – 

Lopuksi pieni anekdootti elävästä elämästä. Valittelin kollegalleni lounaalla sitä, miten ääneni on melkein aina mennyt hukkaan, oli sitten ollut kunnallisvaalit, eduskuntavaalit tai presidentinvaalit. Ehdokkaani ei koskaan tuntunut pääsevän läpi. Historian ja yhteiskuntaopin opettajana hän kertoi minulle, kuinka asian laita todellisuudessa oli: “Kuule Tommi. Meillä on täällä Suomessa sellainen systeemi, että ei täällä kukaan pysty yksin tekemään mitään. Sun ääni ei ole kuitenkaan mennyt hukkaan, vaan aina jollekin puolueelle. Se on niin, että asioita edistetään täällä puolueiden kautta.”

– – – 

Niinpä. Joskus toivon, että feministit, sukupuolineutraalit ja -erityiset sekä miesten tasa-arvon edistäjät liittyisivät yhteen, jotta saataisiin kunnon tasa-arvon puolue. Kun sitä äänestäisi, tietäisi, että joku ajaisi tasa-arvon asiaa, liittyisi se sitten sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, etniseen taustaan, sosioekonomiseen asemaan tai mihin vaan. Tätä odotellessa, muistetaanhan olla ainakin tietoisia tasa-arvosta!