Uhanalainen selitysherruus

”Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku.” Olen ehkä aiemminkin maininnut tämän lauseen, mutta jostain syystä tunnun palaavan siihen yhä uudelleen. Kyse taitaa olla siitä, että tiedostaa jonkin asian olemassaolon, joka puolestaan alkaa vaikuttaa kyseisen asian olemassaolon edellytyksiin. Näin ainakin tulkitsen, kun pohdin selitysherruuden uhanalaisuutta.

Mikä ihmeen selitysherruus? No, keksin sanan ihan itse, joten ei haittaa vaikka et olisi siitä vielä kuullutkaan. Kyse on suomennoksesta sanalle ”mansplaining”, eli tuolle termille, jolla tyypillisesti miesoletettu henkilö saa selittämällä viimeisen sanan. Taustalla on (usein tiedostamaton) valta-asema, jota käytetään jaetun todellisuuden (pakko-?) viestimisessä.

Entä voiko selitysherruus koskea muitakin kuin ”herroja”? Mielestäni kyllä, sillä kuten ilmaherruudestakin sanotaan, ”joka hallitsee taivasta, hallitsee taistelukenttää”. Toisin sanoen paljon riippuu siitä, kuka hallitsee ilmatilaa, ja vastaavasti keneen osuu ja kuka uppoaa. Esim. päiväkodissa ja jäähallissa asioita tulkitaan usein varsin erilaisista näkökulmista. Lähtökohtaisesti molemmissa selitysherruus on valtaa pitävillä ja enemmistön hiljaisen hyväksynnän saaneella ”hallituksella”. Näin siis oletetaan ja myöskin annetaan olettaa.

Miksi sitten selitysherruus olisi uhanalainen? Ehkä se ei olekaan, vaan halusin vain esittää asian siinä valossa. En tiedä, onko kyseinen tapa vähenemässä, pysymässä samana, vaiko lisääntymässä, mutta voin ainakin tuoda asian esille ja katsoa, mitä tapahtuu. Kuten alussa mainitsin, tiedostamalla asian olemassaolon voidaan myös vaikuttaa (epäsuorasti) sen edellytyksiin. Selitysherruuden taustalla onkin vallan epätasapainoa ja rakenteellista epätasa-arvoa.

Aika näyttää, miten selitysherruudelle (ja sen edellytyksille) käy.

Keisarin uudet vaatteet, anyone? 😉

Advertisements